maanantai 27. helmikuuta 2017

Kevään hymyt



Hola! Helmikuu vetää viimeisiään ja kevät alkaa olla käsinkosketeltavaa. Vaihdoin jo lämpötumput kevyisiin lapasiin ja jönssonit voi jättää rauhassa vaatekaapiin. Tuo yksi aamu oli niin aurinkoinen, että lyhyt kauppareissu muuttuikin kävelyksi Eiran kauniissa ympäristössä. Kevätauringon lisäksi moni muukin asia on saanut mun varpaat heilumaan ilosta.

Tässä muutama:




- Ilosaaren kattaus on tänä vuonna ihan insane. Pelkästään se, että mun yksi ehdoton lempi orkesteri Mew soittaa siellä, olisi riittänyt lipun ostoon. Ja esim. sellaset yhtyeet kuin Imagine Dragons, Royal Blood, Ultra Bra, Millencolin, The Hellacopters ja Ellinoora on soinu loopilla vaikka kuinka. Nämä kaikki saman viikonlopun aikana. Kuka muu on tulossa Ilosaareen ja mitä odotatte eniten?


Festariminä

- Mun olisi tarkoitus lähteä perheen ja ystävien kanssa Italiaan kesän alussa. Kanssamatkustajat suunnittelevat kaiken ohjelman sinne ja mä vaan downshiftaan hymy naamalla. Tulee olemaan huomattavasti lungimpaa kuin ei tarvitse itseä varailla AirBnb:n olohuoneita. Tod. näk. sitäkin joutuu vielä tänä kesänä tekemään, mutta mitä vähemmän sen parempi haha. Se on kyllä niin totta, että matkat kannattaa varata jonkin ajan päähän, koska ilon odottaminen on itsessään mukavaa.


IG: mikkoweasel


- Me äänitettiin bändin kanssa kolme rallia, jotka näillä näkyminen miksataan 17.3. Eli todennäköisesti huhtikuun alussa on pari uutta meluraitaa ulkona. Mokailtiin viime vuonna vähän aikataulujen kanssa eikä olla vieläkään julkaistu kaikkia ralleja, jotka äänitettiin tammikuussa 2016 - saa nähdä näkeekö ne koskaan päivänvaloa haha.


Studiominä


- Vaikka Kela yllätti mut tajuttoman isolla ja talouttani horjuttavalla takaisinmaksulaskulla (tienasin vuonna 2015 opiskelun ohella liikaa hihi) niin haaveilen silti monista kivoista jutuista, mitä aion tänä vuonna ostaa. Päätin muun muassa koota mun pedaalilautani uusiksi! Pedaalilauta aka spedulauta aka steppaajan opettaja on siis sähökitaran ja vahvistimen väliin tulevia soundimaailmaa muuttavia polkimia toisiinsa kiinnitettyinä ( katso ylemmän kuvan lattia). Ja tämän läjän jokainen soittaja rakentaa oman maun mukaan. Kaikki eivät käytä kitarapedaaleja ollenkaan, mutta jos on edes vähän hifistelijä niin kyllä niitä tulee hankittua. Ja niihin jos mihin saa rahaa palamaan. Aion varmasti tehdä tosi laajan postauksen sitten kun olen saanut säästettyä rahaa tähän suuroperaatioon.



Liveminä


- Ja sitten se kaikista siistein juttu. Aloin tossa viime syksynä suunnittelemaan yhden päivän festivaalia kevyemmälle rock- ja pop-musiikille. En ala tähän avaamaan kuinka paljon kyseisen tapahtuman järjestäminen oikein vei aikaa ja vaivaa, mutta nyt se on vihdoin tulossa! Kyseessä on siis Indie Fest, joka järjestetään Vernissassa (Tikkurilan juna-aseman vieressä) lauantaina 18.3! Messissä on meidän lisäksi Softengine, Retro Station, For Tomorrow ja New Fashioned. Kaikki on tän hetken indiemusiikin kermaa ja odotan iltaa kuin kuuta nousevaa. Rakkaudella suosittelen, että jokainen vailla ohjelmaa tuolle illalle - päättää olla osa suomen musakulttuuria ja nappaa lipun ennakkoon tästä linkistä! Nähdään siellä ja tulkaa vetämään mua hihasta, haluun tavata tän blogin lukijoita! :j





I N D I E   F E S T




- Mikko



maanantai 2. tammikuuta 2017

Horoskooppi 2017



Kirsti Leinonen on yksi kovimmista uusista keikkakuvaajista ja oli ilo saada hänet myös meidän Tavastian keikalle kuvaamaan. Uskon ja toivon, että hänet huomataan piireissä ja hän saa ansaitsemaansa tunnustusta ja pian!

Ja tästä meiän musaa soimaan taustalle kun luette!
https://open.spotify.com/track/6eeOZvZQR9uVldSyOJZtrI

Vuosi vaihtui tutuissa merkeissä. Nousuhumalassa stiflaavat paremmasta tulevasta haaveilevat dudet ja dudettet räjäyttivät isolla rahalalla otsonikerrokseen reikiä ja pelottelivat pikkulintuja. Dementia-osastolla uskottiin venäjän hyökkäävän jälleen ja ne, jotka eivät scrollaa Youtube-kommentteja koskaan alas, ihmettelivät Suomi100-juhlissa, kuka tai mikä ihme on Darude. Itse olin vähän noita kaikkia ja - koska muutkin niin minäkin - päätin, että juuri alkava vuosi tulee olemaan timanttinen. Tänä vuonna maksimoin elämäni onnistumiset ulkoistamalla vastuun ulkoavaruuteen. On aika tutkia mun horoskooppiani Rapua!

Treeniksen joulusiivous

Eläinrata - tuo ekliptikaa ympyröivä vyöhyke, jonka sisällä meidän avaruusnaapurit elikkä ne muutamat vaatimattomat planeetat möllöävät. Tuon Eläinradan merkit suhteessa Auringon, kuun ja planeettojen sijaintiin tiettynä ajan ja paikan hetkenä taas määrittelee tähtikartan, josta luetaan horoskoopit.
         Itse satuin putkahtamaan tähän julmaan maailmaan heinäkuun puolessa välissä ja tähtien mystinen asento merkitsi minut ravuksi. Luonteeni, elämänfilosofiani ja onneni oli tuolla samalla sekunnilla sisimpäääni kirjoitettu. Minä synnyin ravuksi.
   
Koti

Internetin yksi monesta profeettasanapuurosta kertoo ravusta seuraavaa:

- Hallitseva planeettani on Kuu
- Elementtini on vesi
- Mantrani on rakastettava ja rakastava
- Luonteeni on tunteellinen, materialistinen ja temperamenttinen
- Hallitsen kehossani ruoansulatusta ja rintaa
- Onnenkiveni ovat kuukivi, helmi, keltainen topaasi, 
  punainen koralli, granaatti ja valkoinen Jade
- Metallini on hopea
- Onnenkirjaimeni on D
- Onnenlukuni ovat 2,3,9,11,12,18...
- Onnenvärini ovat hopea, sininen, vedenvihreä, valkoinen,
   savunharmaa, turkoosi ja jäänsininen
- Onnenpäinäni on maanatai, tiistai ja torstai
- Hyvin sopivat tähtimerkit ovat Härkä, Neitsyt, Skorpioni ja Kalat
- Huonosti sopivat tähtimerkit ovat Jousimies, Vesimies ja Vaaka



Iltalehden profeetta kertoo, että "sinun ei kannata tuhlata energiaasi ihmiseen, joka ei sinua kertakaikkiaan miellytä. Hän saattaa aiheuttaa sinussa jopa ahdistusta. Karista pölyt jaloistasi ja häivy."

Me Naiset-lehti lupasi tälle maanantaille, että "päiväni on täynnä kuhinaa ja tapahtumia. Tapaan uusia ihmisiä ja kuulen toinen toistaan kiinnostavampia juttuja."

Kauneus ja Terveys suosittelee minulle uimista.

Cosmopolitanin sivuilta en taas löytänyt viimeisintä tarinaa minusta. Kyseisen lafkan levissä työskentelevä profeetta on varmasti kaikkein pätevin ja hintavin, kun eivät pysty tarjoamaan totuuksiaan ilmaiseksi netissä.


Semifinal

Bar Bäkkäri

Tavastia

Sanomattakin selvää, että kaikki tuo osuu täysin minuun. Paitsi, etten tänään tavannut kuin pari uutta kassaneitiä kahvilassa ja Stockalla, vaikka Me Naiset lupasikin minun päivään kuhinaa ja tapahtumia. Iltalehden vinkki ystävästä, joka pitää hylätä on varmasti Niko, joten voinkin poistaa hänet samantien Facebook-ystävistni ja lähettää Snapchatissa hyvästit. Kauneus ja Terveys taas osui lähelle, koska päätin loppuvuodesta alkaa käymään enemmän uimassa.
         Ja mitä tulee noihin onnen elementteihin ja muihin. Tiivistettynä koko homma kuuluu niin, että pienet onnistumiset ihmisenä eivät ole minun ansiotani, vaan sen, että onnenkiveni graniitti sattuu nyt olemaan Suomen kallioperän yleisin kivilaji. En todellakaan tule toimeen Jousimiesten, Vaakojen ja Vesimiesten kanssa ja nyt kun tämä brainstrom on kirjoitettu, siirryn savunharmaan viltin alle palvomaan kuuta ja kirjoittelemaan hopeakynälläni D-kirjaimia ja juomalla elementtiäni vettä - onhan tänää onnenpäiväni maanantai.

Hettoniemi BlockParty

Monet mun ystäväni lukevat horoskooppeja aina kun vastaan tulee ja myönnän kuuluvani tähän samaan joukkoon. Kysymys kuuluu kuitenkin, että uskooko oikeasti kukaan niihin tosissaan? Tai yrittääkö joku edes puoliksi ottaa niistä elämänohjeita. Itse en anna horoskoopille tieteellistä painoarvoa grammaakaan, mutta onko jonkun lukijani mielipide eri? Tai jos luette horoskooppia niin miksi? :j

Kaisaniemen Kasvitieteellinen Puutarha
Maalasin Eevalle taulun haha

Halaus kaikille ja riemukasta alkanutta vuotta!







perjantai 22. heinäkuuta 2016

Mun jutut


Hyppy


Jokaisella meillä on ns. outoja tapoja. Rutiineja, pakkomielteitä ja niitä hassuja tapoja, joita tehdessäsi toivot salaa olevasti Disneyn teinisarjassa, sillä saisit varmasti pienen katsojakunnan hymyilemään. Ehkä helpoin esimerkki tälläisestä oudosta tavasta on irvistely peilin edessä, kun peset hampaita. On aina mukava yllättyä kuinka kamalalta voikaan näyttää, kun tarpeeksi yrittää.
   Ajattelin tänään ihan ex temporena koittaa paljastaa joitakin niitä juttuja, joita teen vain silloin kun olen yksin - tai oikeastaan niitä joita haluaisin tehdä vain yksin, mutta toisinaan näitäkin juttuja joku todistaa. Apua mihinköhän tämä johtaa.

Naama


1. Mulla on ollu nyt tämä sama partamalli jo pidemmän aikaa, useamman vuoden jo. Tämä lookki on niin helppohoitoinen, että tällä mennään vielä pitkään - itseasiassa tämä on niin helppohoitoinen, että mulla menee yleensä alle viisi minuuttia parran trimmaukseen per viikko. Yleensä aina torstaisin ajan kaulaparran pois ja trimmaan koneella kaiken muun tasaiseksi. Tässä itsessään ei ole mitään mainittavaa, mutta mulla on lähes aina taustamusiikki tälle operaatiolle. Silloin kun olen yksin ja ajan partaa niin laitan lähes poikkeuksetta soimaan rallin John Parr - The Best. Kyseinen kappale on kasarilta tähän päivään asti toiminut enemmän ja vähemmän Gillette-parranajotuotteiden mainosmelodiana. Tämä tässä on maailman miehekkäin mainos, mutta valitettavasti kyseinen versio kappaleesta on liian lyhyt, että ehtisi ajaa parran huolella - siks John Parr - The Best hoitaa aina homman kotiin.



2. Sanotaan, että itsekseen puhuminen on ensimmäinen merkki skitsofreniasta ja tosiasioiden hyväksyminen ensimmäinen askel parantumiseen. Myönnän, että puhun itsekseni, mutten usko skitsofrenian vielä minua napanneen. Mun tämä itsekseen höpöttely meinaa on lähinnä ruotsinkielen harjoittelua. Olen tosi huono ruotsissa, vaikka luinkin ruotsia ala-asteelta aina lukioon pitkänä. En ole huomannut erityistä kehitystä ruotsinkielen kanssa, koska kukaan ei ole korjaamassa mun virheitä. Lähinnä mun päähän jää vain loopille lauseita, jotka eivät tarkoita mitää järkevää. Ruotsi on ihana maa ja haluaisin niin oppia puhumaan Suomen maagista toista kieltä; ehkä vielä joskus. Det var det.


Eira


3. Ihmiset monet kertoo aina kuinka ovat juoneet hyperpleksit jollain tietyllä alkoholijulmalla ja täten eivät koskaan pysty enää juomaan sitä jatkossa - paha olo tulee kuulemma heti jo hajusta. Ehken ole ollut tarpeeksi kovassa krapulassa/kännissä ikinä, kun mikään alkoholijuoma ei ole traumatisoinut mua. Sen sijaan mä traumatisoiduin dumle-karkeista joskus muksuna niin pahasti, etten kykene oikein enää syömään mitään suklaa/toffeenamuja ja muidenkin karkkien kanssa olen vähän neuroottinen.
    Siis olin ala-asteikäinen kun frendillä oli sellainen iso laatikko dumle-namuja ja syötiin niitä aika paljon. Eka mulle tuli vähän huono olo ja lopulta sellainen jäi vielä hetkeksi mun kurkkuun ja luulin tovin, että tukehdun kuoliaaksi. Tää tapahtuma vaikutti oikeasti semi merkittävästi mun elämään, sillä se on nyt mennyt siihen, etten syö juuri mitään sitkeää karkkia ikinä. Ja kun välillä vedän niitä apteekin sokerittomia Carmolis-yrttipastilleja ennen keikkaa niin jos vain suinkin voin niin pilkon ne veitsellä puoliksi. Ne on muutenkin vain Sisu-pastillin kokoisia, joten niihin tukehtuminen olisi jo aika saavutus. Jokatapauksessa saan tästä namujen pilkkomisoperaatiosta kuittailuja aina kavereilta. En kyllä yhtään ihmettele - onhan se nyt ihan hassu tapa sahata veitsellä jotain pastilleja haha.



Eira 

4. Jo ala-asteella mulla oli tapana nukkua toinen sukka jalassa. En tosiaankaan tiedä mistä moinen juttu lähti muinoin liikkeelle, mutta se käytäntö eli pitkään ja vasta nyt viimeisen muutaman vuoden aikana olen alkanut nukkumaan niin kuin muutkin; molemmat sukat jalassa tai ei ollenkaan. Kuitenkin vielä silloin tällöin jätän toisen sukan jalkaan kun menen nukkumaan, mutta valitettavasti se on aina kadonnut aamuun mennessä. Todennäköisesti potkin sen aina unissani pois - tämä ei olisi ihmeellistä, koska ainakin näin kesäsin olen aina riisunut unissani jotain pois. Sitä paitaa tai Björn Borgeja saa sitten aamuisin aina kaivella sängyn päädystä.



5. Koitan aina herätä sen verran hyvissä ajoin, että ehtisin vähän venytellä ja heräille ennen töihin lähtöä. Nykyisin se onnistuu paljon huonommin kuin aikaisemmin ja mulla on aamusin aina vähän kiire. Kuitenkin tähän aamurutiiniin kuuluu vahvasti sellainen leikki kuin torkuttaminen. Tiedän monia, jotka vihaavat torkkua yli kaiken, mutta musta se on jotain maailman lungeinta. Mulla on aina noin kymmenen herätystä ja niitä kaikki torkutan sen puoli tuntia ennen kuin nousen niin, että känny ulisee oikeasti minuutin välein. Mua ei se herääminen haittaa yhtään, mutta rakastan taas nukahtamisen tunnetta - ja uudelleen nukahtamista torkuttaminien juuri on. Homman fucked up-juttu on se, että harrastan tätä torkuttamista myös toisinaan vapaapäivinä. Joskus lomallakin laitan herätyskellon huutamaan kahdeksalta ja kiusaan itseäni tunnin, etten kuin nousen. Älkää kuitenkaan pelästykö, en koskaan harrastata tätä touhua silloin kun mulla on vieraita nukkumassa haha.





Eira



6. Yleensä tervehdin kaupassa aina sanalla "hola". Se on paljon pirteämpi tapa tervehtiä kuin perus morjenstaminen. Kuitenkin se kaikkein herättävin tervehdys duunataan niin, että luet myyjän nimikyltistä hänen nimensä ja mainitsen sen. Kyllä se Alepan neiti tai nuori herra aina herää ja silmiään pyörittää, kun kauniin hymyn saattelemana letkautan "Mmmoiii Minna" tai "Huomenta Johannes". Reaktiot ovat huikeita; toisinaan vastaus on niin ystävällinen, että myyjä varmasti luulee, että tunnemme ja yrittää pohtia kuka tuo komistus on.  Tai sitten suuri hämmennys ja jäätyminen, jonka jälkeen joskus osoitan nimikylttiä sen merkiksi, etten ole stalkkeri vaan pelkästään ovela kaveri.


7.  Tässä seuraavassa ja viimeisessä jutussa toivon pientä pilkettä silmäkulmaan. Mun mielestä foliohattuilu on tosi kiehtovaa ja itsekin kriittisesti sitä harrastan. Ja ei, en usko, että hallitus tarkkailee meitä mikrosirujen avulla tai, että rokoteohjelma olisi suuri ihmispopulaation säätämisoperaatio. Nyt puhutaan kaikesta yliluonnollisesta ja niistä asioista, jotka menevät yli ymmärryksen.
     Jo skidinä diggasin Salaisista Kansioista eikä ollut mitään niin kivaa kuin kerran viikossa nähdä joku selitystä vailla oleva mörkö meidän putkitelevisiosta. Nykyisin tätä selitystä vailla olevaa videomateriaalia on rajattomasti (ah kiitos internetin) ja vaikka se onkin yleensä yhtä epäaitoa kuin tuon rakkaan televisiosarjan pelotuskohtaukset - niin kyllä se silti antaa kivoja jännitysviboja. Nykyisin luen paranormaaliblogia ja vähän väliä selailen uusia ufo- tai poltergeist-videoita netin syövereistä. Tietenkin skeptisesti, mutta avarin mielin. Ei olekaan mitään niin tylsää kuin ahdasmielisyys silloin kun puhutaan mystisistä jutuista. Mun ystävistä ainostaan eräs Onni on yhtä cool kuin mä ja jaksaa hehkuttaa kaikkea Illuminati-shittiä ja muuta. Täytyypä laittaa viestiä jäbälle ja pyytää meille päivittelemään kummitusjuttuja haha.
        Mulla on muistiin kirjoitettuna yhdessä vihossa läjäkaupalla jännittäviä juttuja, joista monet osaan ulkoa ja iltahämärässä niitä onkin huikeeta kertoa frendeille. Monet näistä tarinoista on oikeasti ahdistavia ja herkälle mielelle raskaita niin en anna mitään jännää esimerkkiä teille. Kuitenkin jaan tähän pari suomenkielistä wikipedia-arkittelia mielenkiintoisista jutuista. Jos handaatte englannin niin suosittelen jatkossa hakemaan sillä kielellä tietoa - niin löytää paljon spesifimpää matskua.








Ja tosiaan mun oikea nimeni on Mikko Pajukallio, mutta kirjoitan tätä blogia jostain sekoboltsista syystä nimellä Shuble Mulder. Shuble tulee Hubble-avaruusteleskoopista ja Mulder on Salaisten Kansioiden päähenkilön sukunimi. Hihi oon Ufo.

-Öitä!




maanantai 11. heinäkuuta 2016

R U I S 1 6

Ruissi2016 oli jälleen kerran ihan huikea. Niinkuin aiempina vuosinakin, sää oli uskomaton ja meiän viidentoista hengen porukassa oli enemmän palanutta ihoa kuin tervettä haha. Meno oli rento enkä nähnyt yhtään mököä enkä murjotusta. Esiintyjät olivat tosin huomattavasti heikommat kuin esim. edeltävänä vuonna, mutta eipä tuo haitannut. Livemusa on aina nastaa ja erityisesti festarimiljöössä. Mulla oli messissä pieni pokkari, jonka avulla näette hieman Ruissia minun silmini.